Kaatopaikkakaasut

Kaatopaikkakaasun talteenotto

Kujalan jätekeskuksen kaatopaikalla, kuten kaikilla kaatopaikoilla, syntyy jätteen hajotessa hapettomissa olosuhteissa kaatopaikkakaasua.

Kaasu koostuu pääosin metaanista (n. 40 - 50 %) ja hiilidioksidista (35 – 40 %). Pieni osa kaatopaikkakaasusta sisältää haisevia rikkiyhdisteitä.

Kujalan Jätekeskuksen kerätty kaatopaikkakaasu hyödynnetään Lahti Energia Oy:n toimesta Hartwall Oy:n Lahden panimon biokaasukattilassa. Biokaasusta tehdään tehtaalle prosessihöyryä. Osa kerätystä biokaasusta hyödynnetään Kujalan jätekeskuksen mikroturbiinilaitoksessa.

Biokaasun kerääminen ja hyödyntäminen osaltaan vaikuttaa kasvihuonepäästöjä vähentävästi. Lisäksi kaatopaikkakaasun kerääminen vähentää lähialueen hajuhaittoja.

Mikroturbiinilaitos

Mikroturbiinilaitoksen avulla kaatopaikalta kerätystä biokaasusta saadaan tuotettua sähkö- ja lämpöenergiaa. Mikroturbiinitekniikka mahdollistaa kaatopaikkakaasun hyödyntämisen alhaisilla käyttö- ja huoltokustannuksilla. Noin 30 % kaatopaikkakaasun energiasta pystytään muuttamaan sähköenergiaksi.

Mikroturbiinilaitos paransi merkittävästi Kujalan jätekeskuksen energiaomavaraisuutta ja pienensi osaltaan myös kaatopaikan aiheuttamia päästöjä ympäristöön. Sähköntuotannon aloittamista puolsivat taloudelliset perusteet.

Mikroturbiinilaitos on miehittämätön ja automaattisesti toimiva laitos.

PHJ vastaa v. 2007 suljetun kaatopaikan peittämisestä ja vaikutuksien seurannasta 30 vuotta
esipeitto tehdään kahden vuoden kuluessa sulkemisesta. Lopulliset rakenteet tehdään, kun painumat ovat enää vähäisiä – tähän kuluu noin 5 vuotta.
Kaatopaikkapenkan kattamiseen tarvitaan vähintään seuraavat kerrokset:
0,6 m mineraalinen tiivistyskerros, metrin paksuinen pintakerros, johon tarvitaan 1 milj. m3 erilaisia maa-aineksia.
Jälkihoitotöihin on varauduttu pakollisella varauksella 6 €/vastaanotettu kp-jäte tonni
varaus v. 2008 lopussa n. 1 milj. euroa.

”Vanha kaatopaikkapenkka on muhkea petipotilas, jonka krooniset ilmavaivat ja sääolosuhteiden aiheuttamat ailahtelevaiset virtsavaivat vaativat vähintään 30 vuoden vierihoitosuunnitelman sekä hoitotoimenpiteet ja seurantatarkkailun.”